Epica@ Tavastia 28.2.2017

EPICA
Kuva: www.epica.nl

Kuuntelen metallimusiikkia hyvin ahkerasti ja yksi lempibändeistäni on sinfonista metallia soittava alankomaalainen Epica. Bändi ilmoitti jo viime vuoden puolella saapuvansa Suomeen keikalle, joka sai minut ja siskoni hyppimään innosta tasajalkaa. Olen nähnyt Epican kerran aikaisemmin, Tuskassa vuonna 2011, mutta klubikeikka on aina intiimimpi tilaisuus kuin ulkoilmakonsertti.

Hankimme liput hyvissä ajoin. Varasimme hotellin keikkaa seuranneeksi yöksi, jolloin ei tarvinut jälkeenpäin lähteä väsyneenä matkustamaan kotiin. Tapahtumapaikkana oli Tavastia, joka ei keikkapaikkana ollutkaan ennestään tuttu, yksi Euroopan vanhimmista rock-klubeista, sijaitsi n. 100 m päässä hotelliltamme. Valitsimme hotellin mahdollisimman läheltä juuri sitä ajatellen. Päivä oli tiistai 28., helmikuun viimeinen päivä. Olin pyytänyt parin päivän vapaan töistä jo kuukausi aikaisemmin, jotta varmasti pääsisin paikalle.

Upeaääninen laulajatar Simone Simons

Tapahtuma alkoi jo klo 21, jolloin lämppäribändi Crimson Sun alkoi soittaa. Siinä vaiheessa olimme vielä hotellilla, joten se jäi valitettavasti näkemättä. Saavuimme paikalle 21.30 jälkeen eikä kovinkaan kauaa tarvinut odotella kun Epica nousi lavalle klo 22.00. Olo oli varsin epätodellinen kun sai nähdä bändin ihan elävänä ja niin läheltä (n. puolivälistä salia).

Eikä Epica pettänyt fanejaan. Keikka oli huikea! Bändi oli yhtä täynnä energiaa kuin livevideoissaankin, vaikka heillä olikin laulaja-kitaristi Mark Jansenin mukaan takanaan vain kolmen tunnin yöunet. Ei näkynyt missään! Yleisö otettiin hyvin huomioon joka eli mahtavasti mukana, allekirjoittanutkin hurmioituneena joukossa. Bändin jäsenillä näytti olevan hauskaa keskenään kun laulaja Simone Simons repesi nauruun kesken laulun eikä pystynyt heti jatkamaan esitystä, kun joku bändin jäsenistä ilmeisesti sanoi hänelle jotain hassua keikan aikana. Tiedän hyvin miltä tuntuu revetä nauruun silloin kun ei pitäisi, joten välikohtaus oli varsin inhimillistä. Simone pahoitteli asiaa välispiikissään ja totesi että se saattaa tapahtua uudelleen. :D

Kitaristi Mark ja basisti Rob näyttävät kuinka rokataan

Parituntisen keikan aikana bändi soitti biisejä enimmäkseen uudelta levyltä, The Holographic Principle, mutta väliin mahtui myös biisejä edellisiltä albumeilta. Once Upon A Nightmare- slovarin kohdalla yhtye pyysi yleisöä ottamaan puhelimiensa taskulamput esiin valaisemaan salia kun valot sammutettiin. Tunnelma oli haikea ja yleisö hyvin mukana. Keikka kesti parisen tuntia jonka lopuksi yhtye taputettiin uudelleen lavalle.

Tavastia oli kohtuullisen pieni ja intiimi keikkapaikka, juuri sellainen joista pidän. Bändejä on mukavampi kuunnella ja katsoa kun välimatka ei ole turhan suuri. Narikka maksoi 3€ ja henkilökunta oli oikein ystävällistä. Varmasti tulee mentyä uudelleen.

Tuska 2011

Seuraavaa Epican keikkaa odotellen ja edellistä lämpimästi muistellen :)

Tallinnassa 11.10.2016

Sattuipa niin onnellisesti että työvuorolistaani koristi harvinainen kahden päivän vapaa.

Etsin heti luurin käsiini ja soitin äidille kysyäkseni olisiko aika Tallinnan matkalle. Asiasta oli ollut puhetta jo kesällä mutta yhden päivän vapailla ei kovin kauas matkustella. Varasimme matkan tiistaille 11. lokakuuta. Jes, olin matkasta innoissani.

Lähtö Tallinnaan tapahtui klo 4.30 aamuyöstä. Herääminen ei sinänsä tuottanut ongelmia koska herään kuudesti viikossa ennen klo 3 sanomalehtiä jakamaan. Tuntui jopa luksukselta saada nukkua 45 minuuttia normaalia pidempään. Olin edellisenä päivänä ajanut kolmen tunnin matkan vanhempieni luokse Kuusankoskelle töiden jälkeen.

Bussi lähti Kuusankosken keskustasta klo 4.45 ja ajoi muutaman muun kaupungin kautta Helsinkiin ottaen muita lähtijöitä kyytiin matkan varrelta. Helsingissä astuimme Eckerö Linen m/s Finlandiaan ja laiva lähti satamasta n. klo 8.30. Tietoja matkasta lisää Puolakan sivuilta.

Äiti oli tilannut valmiiksi buffet-aamiaisen laivalla, jonne pääsimme heti laivaan astuttuamme. Ylimääräiset tavarat jätimme lukittuun lokeroon. Buffeteissa on aina niin paljon valinnanvaraa ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Kaikki piti kuitenkin ottaa irti kun oli maksettukin. Lettuja, nakkeja, pekonia, vohvelia, sämpylää, leikkeleitä, juustoa, teetä, munavoita ja gluteenittomia karjalanpiirakoitakin oli tarjolla. Saimme olla rauhassa valmiiksi varatussa neljän hengen pöydässä.

Odottaessamme Tallinnaan saapumista kävimme laivan tax free-myymälässä katsomassa valmiiksi tuliaisia tulomatkaa varten. Laivan Nosturi Barissa soitti yhtye nimeltä Hurma, joka soitti humppaa ja tangoa. Siinä vaiheessa tunnelma oli vielä vaisu yleisön osalta, muutamaa rohkeaa tanssiparia lukuunottamatta, mutta tunnelma kohoaisi varmasti iltaan mennessä takaisin tullessa. Ilma oli harmaa ja pilvinen.

Tilasimme äiskän kanssa Irish Coffeet kermavaahdolla odotellessamme.

Irish Coffee kermavaahdolla

Tallinnaan saavuimme n. klo 11.00. Otimme satamasta taksin käsityökauppa Karnaluksiin. Taksikuski puhui sujuvaa suomea, kuten suurin osa keskustan kauppiaistakin.

Karnaluks sijaitsee suhteellisen piilossa virallisen näköisessä rakennuksessa. Rakennus on ulkopuolelta hyvin vaatimattoman näköinen ilman näyteikkunoita jne.  Jos ei tiedä mistä etsiä, paikka on mielestäni vaikea löytää. Yksinkertaisen harmaan palo-oven luona toisessa kerroksessa soitetaan ovikelloa, josta myyjä avaa oven käsityönystävän aarreaittaan. Ja kaikkea siellä olikin! Lukuisia valikoimia puikkoja, nappeja, nauhoja, lankoja, kankaita, jne jne. Paikassa saisi kulutettua tunnin jos toisenkin ihan vain ihailemassa värikkäitä käsityötarvikkeita. Kiersimme kapeita, kattoon asti ylettyviä hyllyköitä suu auki. Äiti oli käynyt paikassa kerran aikaisemminkin, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen muttei varmastikaan viimeinen kerta. Suurin osa tarvikkeista oli budjetilleni hyvin sopivia mutta valikoimaa oli niin paljon etten oikein tiennyt mitä olisin ostanut. Käteen jäi kuitenkin räätälinliitu ja muutama lankakerä. Ilokseni mm. lanka, jota olin kotikaupunkini käsityöliikkeestä kalliilla pari viimeistä kerää ostanut mutta huomannut sen riittävän vain yhteen villasukkaan.

Karnaluksin viralliset sivut löytyvät täältä mutta kattavan kuvauksen käsityöliikkeen sisätiloista löytyy Lankahelvetti -blogista. Liikkeessä pystyi maksamaan sekä käteisellä että kortilla. Pääsimme nopeammin ulos käteisellä maksettuamme.

Kassajonossa äiskän puhelin soi. Yllätykseksemme sama taksikuski joka toi meidät Karnaluksiin, soitteli tarvitsimmeko kyytiä takaisin piakkoin, hän kun oli lähdössä pidemmälle kuljetukselle jonkin ajan päästä. Pääsimme siis sopivasti vanhan kaupungin luokse ilman sen kummempia odotteluja. Harvoinpa sitä taksit soittelee kyytitarvetta asiakkaalle :D Taksi oli muutenkin edullisempi kuin Suomessa, maksoimme 10€ per suunta.

Päädyimme siis vanhan kaupungin liepeille, jossa on tullut käytyä ennenkin. Hurmaannuin taas kerran upeista vanhoista rakennuksista, tunnelmallisista kahviloista ja pienistä putiikeista, joista suurin osa oli kylläkin souvenir shoppeja. Ilma oli suhteellisen kylmä, vain muutama aste nollan yläpuolella ja tuuli oli kova. Kävelimme silti pitkin vanhoja kujia ja pysähdyimme aukioille ihailemaan atkkitehtuuria. Muutama valokuvakin tuli puhelimella napattua. Joskus täytyy päästä kyllä kuvaamaan järkkärin kanssa kaupunkia ihan ajan kanssa. Nyt meillä oli n. 6 tuntia aikaa ennen laivan lähtöä takaisin Helsinkiin.

Astuimme välipalalle tunnelmalliseen Maiasmokk- kahvilaan, jossa oli ihania herkkuja tarjolla. Nautimme juustokakut ja kahvit edullisesti. Kahvilan facebook-sivut ja lisää kuvia löytyy täältä.

Herkkuja Maiasmokk-kahvilassa

Isoissa kaupungeissa näkee usein lentolehtisiä turisteille jakavia tyyppejä yrittäen myydä ties mitä tai houkutellakseen ties minne. Tällä kertaa törmättiin historiallisiin ruttolääkärin nokkamaskeihin pukeutuneisiin kaapumiehiin jakamassa mainoksia Tallinnan "kauhukierroksille". Olen kaikenlaisen yiluonnollisen kauhun ja historian suuri fani, mutta koska äitiä ei sellainen pahemmin innosta, jätin kierrokset suosiolla ensi kertaan.

Lisätietoa kauhukierroksista löytyy täältä.

Kuvia vanhasta kaupungista

Tallinnan vanha kaupunki on todella upea paikka. Siellä oikein tuntee historian havinan kapeine mukulakivikatuineen ja koristeellisine taloineen. Voin hyvin kuvitella keskiaikaista elämää kapeilla kaduilla historian hämärässä. Upea paikka. Seuraavalla kerralla pitää varata aikaa koko päiväksi ja yöpyä jossakin hotellissa, sillä nähtävää riittää useaksikin päiväksi ja kuusi tuntia on loppujen lopuksi lyhyt aika.

Ja se kuusi tuntia meni kuin siivillä. Kävelimme satamaan päin ja poikkesimme matkan varrella pariin kauppaan sekä alkoon, josta käteen jäi tuliaisia sekä hieman herkkuja/kosmetiikkaa/alusvaatteita omiin tarpeisiinkin. Sataman lähettyvillä sijaitsee ravintola nimeltä Scotland Yard, jossa työntekijät ovat kuuleman mukaan pukeutuneet englantilaisiin poliisin uniformuihin ja pamppuihin. Ensi kerralla täytyy käydä tutustumassa :D

Odotellessamme laivaan pääsyä kävimme syömässä The Seven Seas-ravintolassa satamassa. Tilaamamme wienerleike/lohimedaljonki tulivat nopeasti ja olivat makoisia. Trubaduuri soitti suomalaisia iskelmiä turistien iloksi.

Sataman pienessä ostoskeskuksessa oli paljon venäläisten omistamia vaatepuoteja, tai pikemminkin myyntihuoneita, josta löytyi vaatteiden lisäksi asusteita, peruukkeja yms. Muutamaa vaatetta olisi voinutkin sovittaa mutta myyjien väkisintyrkytys sai enemmänkin ahdistamaan jäyhää suomalaista kuin haluamaan sovittaa mitään. Ei oikein sovi suomalaiselle mentaliteetille sellainen myyntitaktiikka :D

Laivaan päästyämme n. klo 18 jälkeen jaloissa tuntui jo päivän kävely. Jätimme taas ylimääräiset tavarat lokerikkoon ja suuntasimme baaritiskille tilaamaan drinkit. Trubaduuri soitti iloksemme kitaramusiikkia. Bar Nosturissa, jossa myös piipahdimme, oli tunnelma jo noussut tähän aikaan illasta kun laiva lähti satamasta klo 18.45. Laivan tax free-myymälästä ostimme sitten viimeiset tuliaiset.

Drinkit

Bussi lähti Helsingistä kohti Kuusankoskea ennen klo 21.45. Kotona olimme ennen klo puoli yhtä. Seuraavana yönä tulikin nukuttua 9 tuntia.

Oli hauskaa lähteä vaihteeksi äiskän kanssa kahdestaan reissulle, sitä on tullut harrastettua liian vähän. Laivakaan ei keikuttanut liikaa ja matkakuume nosti taas päätään. Ensi kesänä uudestaan! :)

Tampere Metal Meeting 2016

I'm a huge metal music fan.

Here in Finland metal music scene is widely spread. If you are looking for some metal in your everyday life, you can choose from small bar gigs to big metal festivals. Rock bars and metalheads are a common sight in the streets.

The metal festival I was able to participate in this year was Tampere Metal Meeting, held in a town named Tampere, as you may infer from the name. The festival was two days long but I was there only on the second day. I was accompanied with my sister and her boyfriend.

The festival was on open air as most of the summer festivals in Finland are, so the only shelter was a canopy where audience was able to buy drinks. At first the weather was fine, sunny, a bit windy, but in the middle of the festival it started to rain and the temperature dropped. June isn't the warmest summer month in Finland as it's the first of three of them when you can wear something else than long pants and a jacket ;D Snowing in June is not unheard of! We were able to pack ourselves under the canopy with dozens of other people while the rain was its worst but we didn't want to miss the bands, so we confronted the rain with SISU as we say. Sisu is a  common saying in Finland, meaning determination regardless of cost. Persistence and strength to do something no matter how hard it feels.

Here is some pictures I took that day (taken with my mobile phone so the quality is poor):

Kalmah

Finntroll

Tiamat

Tiamat feat. Henriette Bordvik (ex-Sirenia)

Kalmah plays melodic death metal and was familiar for me only by name. After their gig I wondered why I haven't listened it before. Let's fix that immediately!

Finntroll instead was a very familiar band for me. I have seen them a couple of times, seven years ago for the first time. Finntroll is a finnish folk metal band singing in swedish. 

Tiamat was the band I wanted to see the most! I got to know it only about two years ago although they published their first album on 1990, almost twenty years ago. But old bands still gathers new listeners every day :) Tiamat plays atmospheric and slow paced gothic metal as you can describe it, although their music has developed over the years. 

Other bands we saw were Jess and The Ancient Ones, Barathrum, Nocturnus A.D. and Deströyer 666

I was positively surprised with Kalmah and added it to my "must listen" -list, Finntroll had a very energetic show as always, (even a short power cut didn't slow them down during the gig) and Tiamat played many of my favourite songs. Featuring artist, Sirenia's ex-singer Henriette Bordvik, spiced up their music quite nicely. I wished they had played 'Carry Your Cross And I'll Carry Mine' with her, but maybe next time :)

All and all it was a great day for a metal music enthusiast, thanks for reading! Please add a comment below if you wish :)

More info about Tampere Metal Meeting in here.

Until next time, keep on rocking!

\,,/

"Kesäloma" 30.-31.7.2016

Reissupäivä alkoi helteisen kuumana...

Lähdimme ajamaan n. 8 aikaan aamusta kun olin päässyt töistä ennen seitsemää. (Jaan työkseni sanomalehtiä.) Suunnitelmana oli käydä Pälkäneen kivikirkon raunioilla ja jatkaa sieltä matkaa Helvetinjärven kansallispuistoon. Ensin suuntasimme kuitenkin Tampereen Verkkokauppa.comin Pirkkalan myymälään ostamaan muutama suodin mukana oleviin kameroihin. 

Sen jälkeen asiat eivät sujuneetkaan ihan suunnitelmien mukaan. Ajelimme pitkin Tampereen seutua yrittäessämme löytää tietä Pälkäneelle. Meillä oli kyllä kirjoitetut ohjeet mukana mutta mitäs teet sitten kun teiden viittoja ei löydy. Puhelimistakaan ei ollut apua ilman nettiä. Kun luovutimme Pälkäneen suhteen ja lähdimme kohti Helvetinjärveä, kas kummaa, Pälkäne sattuikin kohdille. Niinhän sitä sanotaan että asiat löytyy silloin kuin niitä vähiten etsii :D Huomasin myös että kivikirkon rauniot olivat samat, joiden ohi olin nuorempana matkustanut monet kerrat kuitenkaan kertaan pysähtymättä toiveista huolimatta. Joten voin siis sanoa yhden toiveeni toteutuneen.

Pälkäneen rauniokirkko (Pyhän Mikaelin kirkko) on keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu n. 1495-1505 välisenä aikana. Rauniot huokuvat menneisyyden tunnelmaa ja se on tällaiselle valokuvaushullulle kiehtova kuvauskohde. Tiedoksi muille kaltaisilleni joita historiallinen arkkitehtuuri kiinnostaa: rauniot sijaitsevat liikennemyymälä Aapiskukon lähettyvillä.

Pääsisäänkäynti

Sivuovi 

Menneen ajan tunnelmaa

Oven kaarevat puitteet

Päätimme siirtää Helvetinjärven kansallispuiston seuraavalle päivälle ja suuntasimme takaisin kohti Tamperetta. Päähän pälkähti idea viettää päivä Särkänniemessä, nälkäkin kun oli. Pettymys oli kuitenkin suuri kun siellä ei ollut enää tilaa yhdellekään autolle. Lähdimme siis Tullintorin parkkihalliin lähelle hotellia, josta olimme varanneet yöpaikan. Kun päivää oli vielä jäljellä vaikka kuinka (klo oli 14), kävelimme Tampereen keskustassa etsien ravintolaa tai muuta nähtävää. Päädyimme museokeskus Vapriikkiin. Näyttelyitä löytyi paljon:  Jääkauden jättiläiset, Hurriganes, mediamuseo, kivimuseo, postimuseo jne. 

Kierroksen päätteeksi kävimme syömässä Tampereen keskustassa sijaitsevassa Sticky Wingers- siipipaikassa. Söimme burgerit xD

Jalat olivat tässä vaiheessa jo niin kipeät että menimme sieltä suoraan hotellille.

Koska meillä oli vain yksi yö aikaa lomailla työni vuoksi, olimme varanneet hieman paremman hotellihuoneen sille yölle Lapland Hotellista. Huoneen sisustus olikin todella harkittu ja kaunis kokonaisuus lapin henkeen.

Lappilaista tunnelmaa modernisoituna

Nojatuoli houkuttelee istumaan

Aamukahvi

Kun yö oli nukuttu pehmeillä puhtailla lakanoilla ja muhkeilla tyynyillä, oli aika jättää tämä luksushuone taaksemme ja suunnata Helvetinjärvelle. Päiväksi oli annettu ukkosvaroitus mutta päätimme silti lähteä kohti kansallispuistoa. GPS saatiin toimimaan puhelimella, mutta risteys kansallispuistoon tuli niin yllättäen että ajoimme piru vie siitä ohi. Seurasimme kuitenkin toista, pienempää reittiä Helvetinkolulle, josta luontopolun olisi pitänyt alkaa. Vielä mitä, päämäärä oli keskellä pusikkoa, josta marjastava mummo katsoi meitä silmät pyöreinä. Oli siis toteutettava toistamiseen suunnitelma B.

Lähdimme kohti Tuurin kyläkauppaa. Se hyväksi onneksemme sentään oli auki ja siellä vierähtikin pari tuntia. Tyhjin käsin ei tarvinut kotiin lähteä kun avomies löysi kalastustarvikkeita ja itselleni sain haalittua The Walking Deadin 4. ja 5. kaudet, ne kun jäi tallennusten kustua katsomatta. Kotimatkalla pysähdyimme Rollsiin syömään ennen paluuta arkeen.

Reissu oli lyhyt mutta tapahtumarikas ja jää lämpimäksi muistoksi sydämeen.

Uudistunut blogini/ My brand new blog

Hellow and welcome to my brand new blog! 

Here you can find stories about my travelling, crafts, interests and lifestyle. 

Enjoy!

Tervetuloa uuteen blogiini. Täältä löydät kertomuksia matkailusta, käsityöharrastuksestani, elämästäni ja kiinnostuksenkohteistani. Ilmaisen itseäni parhaiten valokuvina joten niitä tulee olemaan paljon.

Toivottavasti viihdyt!

***

Myotess
:)